Moikkelis! Tämä postaus ei ole pitkä, mutta jos olisin jatkanut tarinaa kovin pitkään, olisi tarinasta kadonnut idea, ja sitä olisi saattanut olla vaikea tai raskas lukea. En käyttänyt tarinassa ainakaan kovin paljoa hän – sanaa, sillä halusin kokeilla erilaista tarinankerrontaa.
Toivon, että kommentoidessasi kerrot rehellisesti mielipiteesi kuitenkin siivoon sävyyn. Muista, että olet tärkeä ja erilaisuus on hyvästä!
Olipa kerran aivan täysin tavallinen tyttö. Tyttö kävi koulua aivan kuten me muutkin. Tyttö jopa näyttikin kohtalaisen samalta kuin aivan kuka tahansa suomalainen pikkutyttö. Tytölllä oli kirkkaat, siniset silmät ja hiukan pyöreähkö pää aivan kuten kenellä tahansa tavallisella tytöllä.
Eräänä päivänä tämä täysin tavallinen tyttö lähti tavalliseen alakouluun. Koulussa hän leikki tavallisten ystäviensä kanssa ja keräsi täysin tavallisia tiedonjyviä elämänsä tielle.
Ruokatunnilla tämä aivan ja täysin tavallinen suomalainen tyttö söi ruokansa tavanomaisen reippaasti, kuten täysin tavallinen hänen ikäisensä tyttö voisi tehdä. Pieneen salaatinlehteensä hän ei kuitenkaan koskenut, sillä hän, aivan tavallinen tyttö ei pitänyt kasviksista. Kuitenkin hänen täysin tavallinen opettajansa huomautti hänelle asiasta ja niin tyttö söi puolet pienestä salaatistaan.
Koulun loputtua tyttö lähti tavalliseen kotiinsa, jossa hänen tavalliset vanhempansa odottivat häntä.
Ruokailun jälkeen tytön vanhemmat patistivat tytön tekemään läksyjään. Vaikka tämä tavallinen tyttö ei pitänyt erityisemmin läksyistään, hän kuitenkin, vastuuntuntoisena pikkutyttönä teki ne.
Seuraavana päivänä tämän tavallisen tytön opettaja tarkasti kaikkien tavallisten oppilaittensa läksyt (hän kuitenkin jätti erään Paavo-Pekan läksyt tarkastamatta, sillä hän ei ollut järin tavallinen).
Ja taas ruokatunnilla se tavallinen pikkutyttö jätti salaatinlehtensä syömättä. Opettaja kuitenkin huomautti tavalliseen tapaansa asiasta ja niin tyttö nakersi puolet lehdestä. Puolet hän kuitenkin jätti lautaselleen.
Kolmen vuoden kuluttua tästä täysin tavallisesta tytöstä oli kasvanut jo melko iso tavallinen tyttö.
Ja edelleen hän jätti puolet salaatistaan syömättä. Ja niin tämä täysin tavallinen suomalainen jo melko iso suomalainen ei pikkutyttö eli koko elämänsä tavallisena loppuun asti.
Erica
Eka!
Super Cherrygirl
Onnea!
Moonzku
Rakastan tätä ideaa🤩. Tosi hienosti tehty ja mun mielestä oli hyvä, että et käyttänyt paljon sanaa ”hän”.
Super Cherrygirl
Kiitos mielipiteestäsi!
Mukava tietää, että hän – sanan vähentäminen tästä tarinasta ei häirinnyt.
Erica
Oh, unohdin kertoa mielipiteeni! Tarina oli loistava, ja vähemmän ”hän” sanan käyttäminen hodella erottui! (Hyvällä tavalla totta kai)
Super Cherrygirl
Kiitos kommentistasi!
Kiitos, kun kerroit mielipiteesi!
Olivia
Oikeastaan aika hyvä idea, nyt kun miettii! Ehkä ihan alussa tyttö-sanaa hoettiin vähän liikaa, mutta se ei ole suuri miinus. Hyvä tarina!
Super Cherrygirl
Kiitos kommentistasi!
Vilja
Ihan mahtava!
Tykkäsin kohdasta, jossa ajassa hypättiin kolme vuotta eteenpäin ja siitä, että vielä silloinkin tyttö jättää sen salaatin lautaselleen 😂 Hän-sanaa olisi ehkä voinut vähän enemmän käyttää, mutta ei se nyt lukemista haitannut. Elikkä mahtava tarina! 🖤
Super Cherrygirl
Kiitos kommentistasi!
Mukavaa, että aikahyppy ei haitannut.
Saippuapullo
Wau! Ihana tarina! Onnistuit hyvin, kaikki tarinassa oli tavallista. 😀 Mä rakastin tätä!
Super Cherrygirl
Kiitos kommentistasi!
Mukavaa, että tarina miellytti!