Businessmies

Hei rakkaat! Muistakaa olla oma itsenne!

Kello oli viittä minuuttia vaille seitsemän, kun harpoin nopein askelin bussipysäkille, en juossut, vaikka sellainen olisi ollut varmaankin tarpeen, mutta liikemiehen ei kuulu juosta muiden kuin bisnesten perässä ja silloinkin kuvainnollisesti. 

 

Kun saavuin pysäkille linnut visersivät kauniisti ja tuuli hiveli lempeästi lehtiä, mutta bisnessmiesmieleni ajatteli jo seuraavaa liiketointa. 

 

Aloin käymään jo hieman kärsimättömäksi, kun bussi ei saapunut ensimmäisen kahdenkymmenen sekunnin aikana, joten päädyin vain kertailemaan päivän työjärjestystä vaaleanoranssien lehtien leijaillessa ympärilläni.

 

Kun olin odottanut noin kolme minuuttia viereeni tallusti vanha rouva.

-Hyvää päivää, sanoin kohteliaasti, kuin herrasmies, sillä jos haluaa saada hyvän bisnesskumppanin, pitää ensin tehdä vaikutus kuluttajiin. Kävi kuitenkin niin harmillisesti, että kun olin nostamassa hattuani, tuli valtava tuulenpuuska ja se tempaisi hattuni mukaansa. Vaikka minua harmitti ja olisi haluttanut juosta hatun perään, hillitsin itseni ja hymyilin hurmaavasti vanhalle rouvalle.

-Anteeksi herra, mutta oletteko unohtaneet pestä hampaanne, kysyi vanha rouva ja jouduin nolona myöntämään, että se on totta. Vanha rouva poistui, koska en kuulemma selvästikään kunnioittanut vanhempia ihmisiä. 

 

Huokaisin. Vaikka olin yrittänyt parhaani, olin menettänyt asiakkaan. Mietin, kuinka kamalan epäonnista on, että juuri tänä päivänä, kun minun piti saada hyvä liikekumppani, niin minun piti unohtaa pestä hampaani. 

 

Tuuli oli tyyntynyt ja huomasin, että horisontissa näkyi muutama sade- tai myrskypilvi. Tuuli oli tyyntynyt ja tilalla oli painostava tunne. En ollut täysin varma johtuiko se epäonnistuneesta bisneksestä vai myrskystä, mutta joka tapauksessa minulla oli aika ikävä olo. Juuri sopivasti kirkkaankeltainen bussi kaarsi pysäkille ja pysähtyi jarrut vinkuen suoraan eteeni. Harppasin helpottuneena bussiin ja maksoin bussimaksun hampaat irvessä. Istahdin etummaiseen penkkiin ja katselin, kun epäonninen bussipysäkki katosi näkymättömiin. 

Onneksi olin nyt matkalla.

4 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *