Unelma, joka ei toteutunut

Moikka kaikille! Tämä tarina ei ole iloinen. Eikä pitkä. En tiedä onko tämä tylsä. Tai, no omasta mielestäni melkein kaikki tekstini ovat tylsiä.

Elina heräsi hätkähtäen unistaan äidin huutoon:

– Elina, ylös heti, sinulla on koulua.

Elina nousi hitaasti sängyssään ja vilkaisi kelloaan. ”Puoli kahdeksan, koulu alkaa kahdeksalta” . Elina kiskoi vaatteet päälleen ja ryntäsi alakertaan reppu selässään. Hän nappasi hedelmän pöydältä, söi sen, ja puki vihreän takkinsa päälleen. Ja juoksi uskomattoman kovaa vauhtia kouluun. Elinalla oli lyhyt päivä. Ensin tylsää matematiikkaa, sitten äidinkieltä ja lopulta kaksi tuntia liikuntaa.  Koulun jälkeen hän käveli kotiinsa ja söi leivän. Hän teki läksyt, meni jalkapallo harjoituksiin ja tuli kotiin. Mutta Elinalla oli salaisuus, jota hän ei aikonut kertoa kenellekään. Hän kirjoitti päiväkirjaa. Hän rakasti kirjoittamista, mutta kukaan ei tiennyt siitä. Hän kirjoitti sinä iltana päiväkirjaansa:

Rakas päiväkirja

Koulussa oli tylsää, kukaan ei ole kanssani. Olen yksinäinen. Ainoa lohtuni maailmassa on kirjoittaminen. Se on ihanaa. Unelmani on olla kirjailija. En oikeastaan pidä jalkapallosta. Pidän kirjoittamisesta. Se on ihanaa. Hyvää yötä, rakas päiväkirja.

Seuraavana aamuna kaikki meni samalla tavalla. Hän söi aamupalan ja lähti kouluun. Hänellä oli kova kiire. Hän juoksi tien poikki, ja juuri silloin auto tuli, juuri hänen päälleen. Juuri hänen. Ei kenenkään muun, vain hänen. Hänen viimeinen päiväkirjamerkintänsä. Se vielä eli. Se eli. Se eli hänen kirjoituksessaan, hänen tekstissään. Hänen unelmansa ei toteutunut, eikä tule toteutumaan. Hänestä ei tule kirjailijaa. Hänen vanhempansa, eivätkä läheisensä saaneet kuulla koskaan, mitä tuo pieni tyttö unelmoi.

Mitä mieltä olit tarinasta? Haluaisitko jatkoa?