Aivan tavallinen kesä (osa 1)

­­Heips! Ihanaa, kun löysit tänne! Tänään päätin (vihdoinkin) ruveta tekemään jatkotarinaa. Tämä tarina kertoo tytöstä, jonka nimi on Arietta. Hänen vanhempansa lähtevät kuuhun, ja hän jää yksin, pikkuveljensä kanssa, pelottavan sedän kanssa, mutta se mitä sen jälkeen ja sitä ennen tapahtuu, niin sen te saatte lukea itse.

Oli aivan tavallinen heinäkuun aamu. Istuimme pöydässä koko perhe. Tai oli muuten tavallinen, paitsi, että näytti siltä, että rypyt isän päässä olisivat lisääntyneet ja äiti- äiti näytti voivansa nukahtaa hetkellä millä hyvänsä. Minä mutustelin kuivaa leipää, koska en pitänyt siitä muuten. Äiti lusikoi maustamatonta jugurttiaan. Isä rouskutteli croisanttia, ja pikkuveljeni huusi täyttä kurkkua vieressä, koska ei saanut juoda kahvia. Nousin pöydästä tavalliseen tapaan. Vein astiat pesusoikkoon ja puin kengät jalkaan. Isä kuitenkin sanoi tavallista vakavampaa ääneen: Meidän täytyy puhua eräästä asiasta, Arietta! Pysähdyin ja jäin kuuntelemaan asiaa. Näytti, että asia oli vakava ja isän oli vaikea sanoa sitä. Siksi äiti jatkoi, vaikeasti, mutta yrittäen näyttää pirteällä:” me tuota, me, minä ja isä lähdemme (hän piti pienen painostava tauon) -kuuhun.” Isä jatkoi:” kuten tiedätte, me olemme astronautteja.” Olin hetken suu auki kuin monttu, tuijotin heitä kuin aaveen nähneenä. Äiti rikkoi hiljaisuuden ja tokaisi: Reijo tulee vahtimaan teitä. ”Häh? Kuka se on?” Kysyin. Mieleni oli täynnä ajatuksia.isä sanoi -”mies, jota en tunne, jostain syystä hänellä on huono maine” ”Siis häh. Aijotteks te jättää meidät sen sedän armoille” mä jatkoin hädissäni. ”Mun kaverit on kertonut, että se asuu yksin rikkinäisestä kartanossa. ” Isä ja äiti huokaisivat, ja saivat minut jotenkin rauhoittumaan.

****

Oli heippojen aika. Isä ja äiti lähtisivät jonnekin, kauas, kauas meistä(jatkuu ensi tekstissä!)

Piditkö tarinasta? Odotatko seuraava osaa? Mikä tunnelma tarinassa oli? Miksi pidit siitä, tai miksi et?