Kivisilmät

Hei! Minusta ensimmäinen loppu oli parempi, mutta siskoni vaati toisen lopun lisäämistä ja pidän kovasti myös siitä lopusta. Se on iloinen ja ihana. Tämä on muuten kauhutarina.(;

Rattoisaa lukuhetkeä!♥

Tiina oli viimein 16. Vanhemmat olivat sanoneet, että olet nyt tarpeeksi vanha vahtimaan pikkusiskoasi.

Vanhemmat lähtivät ravintolaan romanttiselle kynttiläillalliselle ja Tiina jätettiin yksin kaksivuotiaan kanssa.

Äkkiä hän kuuli outoa kurnuttavaa ja tahmeaa ääntä keittiöstä. Hän käski taaperon odottaa olohuoneen sohvalla ja istua paikallaan.

Hän vilkaisi pikkuista kerran kadotessaan keittiöön. Lapsi tuijotti tiiviisti jotain. Kai ötökkää, Tiina mietti.

Keittiössä ei ollut mitään. Enää ääntä ei kuulunut. Se oli loppunut.

Yhtäkkiä alkoi haista pistävältä. Kuin kaikki sitruunat, kaalit ja pissat olisivat yhdessä paikassa. Haju tuli olohuoneesta.

Sitten se kuului. Vertahyytävä kiljaisu. Tiina kiirehti olohuoneeseen.

Pieni näytti nukkuvan. Mutta eihän hän ollut äsken nukkumassa. Ei kai se ääni ollut hänen päästämänsä? Ei, ei se voinut olla.

Tiina lähestyi varovasti lasta. Hän ei halunnut häiritä unta.

Silmät olivat kiinni. Kun Tiina astui askeleen eteenpäin tytön silmät aukenivat.

Tiina tuijotti tyttöä kauhusta vapisten. Kauniit taivaansiniset silmät olivat harmaat. Kylmät kivisilmät tuijottivat tyttöä tiiviisti.

Huulet olivat muuttuneet karmiininpunaisiksi.

Sitten se avasi suunsa tavattoman suureksi.

Se oli Tiinan loppu.

Eikä kukaan saanut koskaan selville, miten se tapahtui.

Entinen söpö iloinen pikkutyttö oli muuttunut vuosisadan kauheimmaksi hirviöksi ja se uhkasi koko ihmiskuntaa.

Toinen, vaihtoehtoinen loppu, jonka voi lukea, jos haluaa

Tiina heräsi säpsähtäen unestaan. Onneksi se oli unta.

Pikkusisko oli kiipeämässä Tiinan työtuolille ja oli samassa jo pöydällä. Siinä saivat kyytiä sekä kynät että kuulokkeet. Lapsi nousi seisomaan pöydällä, otti pari vapisevaa askelta ja törmäsi Tiinan kauniiseen lasipöytälamppuun. Se kaatui ja meni rikki. Palaset sinkoilivat ympäri lattiaa. Pikkusisko oli jo huulipunan kimpussa. Hän avasi korkin ja laittoi kirkaanpunaista huulipunaa ympäri kasvoja.  Lapsi tiputtautui ketterästi alas pöydältä, kaatoi roskiksen ja kiipesi Tiinan viereen sängylle. Hän katsoi Tiinaa suurilla kauniilla silmillään, hymyili aurinkoisesti ja sanoi kirkkalla äänellä ”Nyt mä oon kaunit”. Sitten hän lähti huoneesta.

Tiina katsoi hävitystä järkyttyneenä.