Yksinäinen tyttö

Heissan, lukijat! Päätin kirjoittaa tarinan. Voit kommentoida sivun lopussa. Mutta nyt, nauttikaa tekstistä!😃

Olen yksin, niin yksin! Makaan yksin märällä jalkakäytävällä märät vaatteet päällä. Tunnen nälkää ja surua.
– olet vain köyhä tyttö. Laiskimus!
Ne sanat kaikuivat päässäni, ne oli juuri viimeinen työnantaja sanonut. En minä suinkaan laiska ole, olen vain köyhä tyttö, joka yritti auttaa, mutta ei kerta kaikkiaan pystynyt. Nyt vasta maatessani huomaan, että käteni ovat rakoilla ja minulla kaksi vertavuotavaa haavaa polvessani. Mieleni kuitenkin piristyy hetkiseksi, kun huomaan, että viereisen kahvilan ikkunassa on ilmoitus: etsitään reipasta työntekijää. Ryntään salamana ovelle, mutta ovenkahva ei avaudu. Sitten vasta huomaan, että kauppa on kiinni, ja se avautuu vasta huomenna aamulla. Päätän mennä puistonpenkin alle nukkumaan, koska muuta suojaa ei näy.
Aamulla, kun kauppa avautuu, puolenpäivän aikaan. Ryntään sisään. Homma olisi muuten sujunut leikiten, paitsi, että kaupassa oli hirveä tungos. Pitkän odottamisen jälkeen pääsin vihdoin työnantajan puheille. Hän kertoi, että työ ei olisi raskasta, eikä tylsää, vaan mukavaa ja helppoa. Hän myös sanoi, että hoitaa minulle uudet vaatteet ja tarjoaa majapaikan. Viikon kuluttua olin onneni kukkuloilla: minulla oli reippaasti rahaa, ja pian pääsisin- KOTIIN! Minut oli napattu pienenä ja kuljetettu pois, kauas pois.