Tämä kolmas osa kertoo Mintun syntymäpäivistä. Mukana on chattikohta, josta toivon, että pidätte. Pyydän myös, että kerrot mistä osasta pidät eniten!♥️

Pääset ensimmäiseen osaan tästä

Ja toiseen tästä.

P.S. sanoja on 836

Osa 3

5. Luku: Kirjeitä ja ärsyttäviä ihmisiä

Läheskään kaikki luokkalaiseni eivät pitäneet tarinasta. Osa piti osa ei.

Koko seuraavan viikon kuulin puhetta siitä, kuka oikein oli tarinan tehnyt.

Osan mukaan Riina oli tehnyt sen, osan Sanni. Osa taas tiesi, että minä olin tehnyt sen.

Kiusaajani arvasivat heti, kuka tarinan oli kirjoittanut.

Mutta ainakin yksi hyvä puoli asiassa oli.

Eräs luokkalaiseni Aini ihastui oitis tarinaani.

Hän kertoi kirjoittavansa itsekin tarinoita.

Meistä tuli heti ystävät.

Aini on aika lyhyt ja hoikka, joku voisi sanoa, että siro. Hänellä on kauniit suuret siniset silmät ja pisamia poskilla. Ja pitkä otsa.(Kuulostaa aivan minulta) Hänellä on vaaleat melko kiharat hiukset ja hän pitää niitä usein auki. Ne menevät usein pörröisiksi.

Hän näytti seuraavana välituntina minulle tarinoitaan ja runojaan.

Ne olivat hyvin kauniita.

Yksi kertoi ruusuista, yksi elämästä, yksi verestä ja yksi köyhyydestä.

Ja yksi ystävyydestä.

Kerroin äidille illalla Ainista, mutta hän ei näyttänyt kuulevankaan sitä.

Hänen silmänsä olivat väsyneet ja hän oli selvästi paiskinut aivan liikaa töitä.

Illalla hän meni yhdeltä nukkumaan ja heräsi puoli seitsemältä.

Koulussa meni paremmin, vaikka kiusaaminen jatkuikin.

Minä ja Aini kirjoitimme runoja ja tarinoita.

Siitä mieleeni tuli Vilja.

Heti illalla kirjoitin hänelle kirjeen. Siinä meni kauan, sillä mietin, mitä siihen voisi kirjoittaa.

Lopulta siitä tuli ihan hyvä.

  Hei Vilja!

  Haluan aloittaa kirjeen hyvillä uutisilla. Minulla on yksi hyvä ystävä.

Hänen nimensä on Aini.

  Kirjoitin ihanan tarinan ja Aini, uusi ystäväni piti siitä.

  Sitten huonot uutiset.

  Äiti paiskii liikaa töitä ja minua kiusataan.

  Miltä kotona näyttää? Voitko hyvin? 

  Ystävällisin terveisin,

   Minttu

Seuraavana päivänä koulussa oli ensimmäisellä tunnilla liikuntaa.

   Jouduin ikävä kyllä ryhmissä samaan ryhmään kuin Taina, pahin kiusaajani. Meillä oli parit ja minulla on niissä kovin huono tuuri.

   Kun piti pyörittää hulavanteita, niin hän tuli niin lähelle niin, että menin sekaisin ja hulavanne tippui jalkoihini. Sitten hän nauroi.

   Kun piti punnertaa haukkui hän minua huonoksi, vaikka hän itse teki jotain ”neitospunnerruksia”. Ja sitten hän nauroi.

   Kun piti heittää palloa, niin hän heitti itse noin 3cm:n heittoja ja haukkui minun heitojani. Ja sitten hän nauroi.

   Kun piti mennä suihkuun, niin hän käveli pää pystyssä ovelle ja paiskasi sen edessäni kiinni.

   Oven takaa kuului räkätystä.

   Seuraavana tuntina oli matematiikkaa ja sen opettaja käyttää sellaista menetelmää, että pari sai tarkistaa ne.

   Taina osui minun parikseni kuten aina.

   Hän käytti punaista isoa glittertussia ja väitti, etten osaa matematiikkaa.

6. Luku: Viestejä ja unelmia

Illalla selasin Whatsapin keskusteluja.

Minut oli lisätty luokkaryhmäämne.

Luin viestejä, jotka ilmestyvät näytölleni.

Puolet luokasta oli paikalla.

Viestiketju näytti tältä:

  15.56 Pinsku: Taina, siis kuinka monta laskua Mintulla oli väärin?😬

   15.57 Taina-queen: KAIKKI!😝

   15.59 Pate: Siis kenestä te puhutte???

   15.59 Pinsku: Mintusta!

   15.59 Taina-queen: Mintusta!

   16.00 Erika: Mun mielestä se on paras meidän luokasta matikassa!😠

   16.00 Iirisgirl: Ei vaan Iiro on!

   16.01 Iiro: HÄH?

   (Erika poisti viestin)

   16.01 Ainikukka: LOPETTTAKAA TOI!!!

   16.02 Pinsku: Ai mikä?

   16.02 Iirisgirl: HEI, VAROKAA, MINTTU ON CHATISSA! 

   16.02 Ainikukka: Minttu, älä välitä niistä!  

   16.03 Iiro poistui ryhmästä

   16.04 Iirisgirl poistui ryhmästä

   16.05 Eero ja kymmenen muuta poistuivat ryhmästä 

 Selasin ryhmän tietoja. Taina oli nyt ylläpitäjä. Nimi muuttui Coolit + Ainikakka+ Minttupölö. 

Loput luokkalaisistamme poistettiin.

Kaikki muut paitsi minä, Aini, Pinsku ja Taina.

Voi ei, ajattelin.

Poistuin ryhmästä, mutta joku lisäsi minut aina.

Poistuin jälleen. Taas minut lisättiin.

Poistui kolmannen kerran. Ja taas minut lisättiin. Kokeilin vielä monia kertoja, mutta aina minut lisättiin.

Aini lähetti minulle todella pitkän ääniviestin.

Hän vakuutti, että olin ihana ihminen, hän koettaisi olla minulle hyvä ystävä ja todennäköisesti Taina ei ole kovin järkevä.

Vastasin hänelle lyhyesti. Kiitos.

Minun oli vaikeaa nukahtaa, kun ajattelin, mitä törkyjä ryhmään voitaisiin laittaa.

Unelmoin kirjailijan urasta ja isän näkemisestä.

Kuinka ihanaa olisi kirjoittaa oikea kirja.

Julkaista se ja ajatella, että joku voisi oikeasti lukea sen.

Tai kuinka ihanaa olisi nähdä isä.

Nähdä hänen ihanat silmänsä ja kertoa uudesta harrastuksestani.

Kirjoittamisesta.

Luku 7: Syntymäpäivä ja ilon hetkiä

Minun syntymäpäivieni aikaan kiusaaminen oli pahimmillaan.

Whatsappryhmässä puhuttiin minusta ja Ainista pahaa.

Minusta tuntui ikävältä, sillä myös Ainia oli ruvettu kiusaamaan.

Syntymäpäiväni oli sunnuntai.

Aini tuli meille syömään kakkua ja antoi minulle ihanan lahjan. Kirjan, joka kertoi naisesta, jokaä lähtee etsimään kadonnutta miestään. Lisäksi hän teki minulle runon.

Sen kirjan luettuani minusta tuntui siltä, että joskus kykenisin löytämään isän.

Sain äidiltä lahjakortin kirjakauppaan.

Syntymäpäiväni jälkeen äiti kysyi, haluaisinko kaverisynttärit.

Vastasin kielteisesti, sillä olin viettänyt parhaat juhlat jo rakkaitteni kanssa.

Kaikkien paitsi isän.

Jos joku joskus kysyisi, mitä toivon kaikkein eniten, vastaisin, että haluan tavata isän ja nähdä hänen nauravan.

Ja sen jälkeen tietysti toivoisin kiusaamisen loppumista.

Seuraavana päivänä koulussa äiti oli antanut minulle karkkipussin, jonka voisin opettajan luvalla jakaa luokalle.

Opettaja antoi luvan.

Jakaessani karkkipussia sain ilkeitä kommentteja, mutta osa luokasta vaikutti suhtautuvan minuun ystävällisemmin.

En tiedä johtuiko se karkeista vai mistä, mutta joka tapauksessa pojat eivät enää varsinaisesti vihanneet minua.

Koulun loputtua osa luokasta tuli pyytämään anteeksi, mutta Taina näytti kieltä ja käveli pää pystyssä pois koulun pihalta.

Osa luokkalaisistamme näytti hänelle kieltä, mutta minä sanoin:

-Sillä ei varmasti ole kaikki hyvin kotona. Koitetaan olla sille ystävällisiä. Ei olla ilkeitä.

Osa luokkalaisistamme kannatti ajatusta, mutta osan mielestä pitää itse kestää se, mitä muille tekee.

Tavallaan se on totta.

---