Seison kielekkeellä.
En tiedä mitä tehdä.
Maailmassa on niin paljon paskaa.
Niin paljon roskaa ja loskaa.
Niin paljon ilkeitä ihmisiä, valheita.
Sateisia päiviä, uuvuttavia maanantaita.
Pimeyttä —
mutta…
on valoakin-
sumuisia päiviä, iloisia päiviä.
Kukkaniittyjä.
Lämpimiä iltoja.
Hymyjä -avuliaita ihmisiä.
Ehkä mä en haluakkaan pois.
On paljon minkä takia voi elää.
Paljon valoa. Paljon pimeyttä.
Ja sitä se elämä on.
Elämää.