Mies, joka ikävöi

Moikka, taas kerran kiitos, kun tulit tänne. Tänään kerron teille tarinan miehestä, joka ikävöi.

 

Olipa kerran mies, joka ikävöi. Hän ikävöi lastaan, vaimoaan ja mustaa kissansa, joka oli kadonnut. (Jos nyt mietit, missä miehen vaimo oli, hän oli koettanut varastaa kaupassa television, ja siksi joulutunut vankilaan)(jos nyt taas mietit, missä miehen lapsi oli, vastaus on kuollut, hän jäi auton alle) Joka päivä mies vain itki, suri ja surkutteli, niin rakaat olivat hänen vaimonsa, kissansa ja edesmenneen poikansa olleet. Eräänä päivänä hän päätti, että tälläinen ei voisi jatkua, mutta vain kun hän muisteli läheisiään, hänelle tuli kova suru. Kun hän oli surkutellut ja murehtinut vuoden, hän luuli pääsevänsä vihdoin eroon surustaan.  Mutta, kun hän oli käynyt terapiassa, hänelle valkeni, kuinka huonossa kunnossa hän oli. Hänen päänsä haituvat olivat harmaantuneet, hän oli laihtunut, ja hänen lihaksiaan oli lähtenyt, lisäksi hänellä oli tummanliilat  pussit silmiensä alla. Niin paljon hän oli murehtinut. Ja kuten moni tietää, ei suru tee ihmiselle hyvää, mies kävi vuoden terapiassa ja keskustelemassa suruistaan. Kun hän oli kutakuinkin päässyt yli suruistaan, ja kun hän oli kävelemässä iltalenkillä, hän huomasi mustan, karvaisen olion livahtavan hänen vierestään. Hän päätti tutkia asian. Vähän matkaa kuljettaa, hän näki sen- HENEN OMAN RAKKAAN KISSANSA!  Koko loppuelämänsä hän eli jotakuinkin onnellisesti kissan ja vaimonsa kanssa.(tietenkin, kun vaimo oli vapautunut vankilasta)­

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *